No hätähousut - selviää ehkä jossain vaiheessa, kunhan on jaariteltu kaikesta muusta ensin vähän (paljon).
Die Wohnung - asunto
Keskiviikkona käytiin kattomassa kämppää Lilienthalista ihan hallin vierestä. Vasta vuosi sitten valmistunut ja erittäinkin miellyttävä, edullinen ja sopivan kokoinen. Ainoa vaan, että luultiin sen olevan meille jo käytännössä varma, mutta sehän olikin joku yleinen näyttö, jossa oli vaikka kuinka paljon muutakin porukkaa kattomassa. Jännän äärellä ollaan sen suhteen että kuka sen saa, mutta luulis nyt jokaisen valitsevan mieluiten pari ulkomaalaista kielitaidotonta poikamiestä, joilla ei tällä hetkellä oo vielä duunia.
Die Arbeit - työ
Paitsi kohta ehkä kuulemma kai vissiin todennäköisesti kenties varmasti saattaa olla ainakin mulle, sillä pitäisi mennä tässä lähiaikoina pian joskus kohta pariksi päiväksi varastoduuneihin "try outeille", jonka jälkeen jos ei aja trukilla pomon yli voi päästä töihin. Aika hyvällä ja varmalla pohjalla on nämä elämän peruspilarit kuitenkin.
Studierien - opiskella
Saksan kielen taitoonhan on itsellä vahvat pohjat, sillä kieltä on tullut luettua yläasteella 8. ja 9. luokilla, koska äiti pakotti valitsemaan. Lukiossa sain tehdä valinnat ihan itse, mutta järkeilin että saan helppoja kursseja kun otan ihan nollista lähtevän aloittavien Saksan, koska se on varmaan aika helppoa. Ei muuten ollutkaan ja kävin 3 kurssia ennen kuin lopetin. Pohja on, mutta kaivo on kyllä niin syvä ettei sinne asti näe kyllä millään.
Tässä kun aikaa on ollut, niin muutamana päivänä on vanhoja kirjoja kuitenkin tullut vähän selailtua ja niiden luettua tekstiä jo ymmärtää jotenkin. Joukkueen whatsapp-viesteihinkin tulee vastattua välillä huvikseen sakslanninkielellä. Aika kaukana on silti valmentajien juttujen ymmärtäminen. Konsentratzion taitaa tarkoittaa, että kuuluisi keskittyä ja passen meinaa syöttämistä. Laufen ei ole laulamista tai nauramista, vaan juoksemista tietenkin. Vechseln mä huudan kun tuun vaihtoon ja mitte kun tarkoitan kentällä keskustaa. Sanakirja.org on kaverina aina kun jaksaa. Eteenpäin mennään.
Das Telefon - puhelin
Ulkomailla kun ei suomalaisen liittymän mobiilidataa viitsi kauheasti pitää päällä, niin nykypäivän ihminen on ihan hukassa kun ei puhelinta juuri pysty käyttämään mihinkään näpertämiseen. Meillä on tässä väliaikaiskämpässä WI-FI, mutta oli se paikallinen liittymä jossain vaiheessa kuitenkin syytä hankkia.
Saatiin jätkiltä tieto että Aldi-Talk on paras. Ei kyseenalaistettu vaan lähettiin ettimään Aldin liike. Löydettiin, mutta tajuttiin että ollaan supermarketissa. Huomattiin siellä kuitenkin jossain lasivitriinissä puhelimia ja liittymiä, joita saa kassalta. Mentiin ja ostettiin molemmille 15€ prepaid-setit, mutta tajuttiin hyvin pian, että saatiin valuuttaa vastaan vaan kuitit. Niitä ei voi puhelimen sisään järkevästi laittaa ollenkaan.
Joku ystävällinen, kassajonossa takanamme ollut nainen sitten kertoi että oli siis ostettu lisää aikaa vanhoihin liittymiin, joita ei siis ollut olemassa. Piti sitten ostaa ne liittymät erikseen ja niiden mukana oli myös puhe-/data-aikaa. Eipähän lopu ainakaan heti. Saksalainen kortti siis äitiltä reissuun mukaan saatuun varaluuriin ja homma kunnossa, sillä nyt on pari liittymää ja suomalaisen voi joskus sanoa irti jos (kun) tarvetta ei sille ole.
Tai hommahan oli kunnossa alle vuorokauden, sillä 3v vanha Lumia päätti pimetä täysin, eikä enää lähtenyt toimimaan. Nyt siellä fiksuna mietit, että oisit tehnyt niin ja niin ja sitten niin. Soft resetin, hard resetin, 3 tunnin ohjeiden googletuksen ja kaikkien muiden toimenpiteiden avulla pääsin tilaan, jossa näytölle tuli pari sellaista pyörivää ratasta. Niitä jaksoin katsella noin 6 tuntia, jonka jälkeen kokeilin lattialle heittämistä. Ei muuten toimi sekään.
Ei mennyt kun kokonainen päivä tämän kanssa leikkimiseen. Edes ulos en poistunut, kun niin kivaa oli. Ja puhelin oli muuten vanha työpuhelimeni, jonka PHSB ystävällisesti antoi minun pitää. Kiitos muuten vielä siitä. Hain kaupasta uuden tilalle ja toistaiseksi on toiminut.
Kerrotaanpa vähän myös varsinaisesta asiasta, eli salibandysta:
Höpötysten perjantai - 23.9.2016
Perjantaina oli tuplaviikonloppuun valmistavat treenit, mutta kunnon lajitreenin sijaan käytettiin suuri osa ajasta "tietysti" turisemalla kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.
Yksi aihe, eli sakkokassa nyt oli saksalaisen järjestelmällisesti aika pelkistetty, esim. ilman kieltoja / kausikortteja pitkiin kalsareihin, hiuspantoihin tms. Muitakaan hassuttelujuttuja, kuten jotain suihkukäyttäytymiseen tai salkkareista puhumiseen liittyen ei ollut. Eikä ollut sakkoa "Rynnästelystä".
Sellainen juttu oli kuitenkin, että muutamista kohdista ei ollut ennalta määriteltyä sakkoa, vaan sen päättää Mannschaftrat. Se on suomeksi ehkä joku joukkueraati ja sen valitsemiseen voi käyttää halutessaan aika kauankin aikaa. Kapteeni Fabi ja varakapu Olli on siinä jo valmiina, mutta eihän kaksi miestä ilmeisesti riittävän pätevästi mitään voi päättää, joten ehdottomasti tarvittiin kolme lisää. Paljon höpöttelyä, lippuäänestystä ja vaalivilpin mahdollistavaa ääntenlaskentaa ja homma saatiin joskus pakettiinkin. Olin ehdolla, en tullut valituksi, paska raati.
Vielä enemmän aikaa saatiin kuitenkin käytettyä tavoitteiden asettamiseen. Osan mielestä ei pidä laittaa nuorelle joukkueelle liian isoja paineita asettamalla liian suuria tavoitteita, koska muutama vuosi aiemmin oli "niiden takia" mennyt pelit vihkoon. Viime kaudella kun joukkue on kuitenkin hopeaa napannut, niin motivoivaahan olis tavoitella vaikka pronssia tälle kaudelle. No joka tapauksessa halutaan nyt sitten vissiin olla runkosarjassa välillä 1.- 4. Vielä käsittämättömämpi tavoite on voittaa parin viikon päästä Weissenfelsissä pelattavassa Euro Floorball Cupissa yksi peli. Näin kuulemma siksi, koska pelejä on vähintään 2 ja vastassa tuntemattomia joukkueita. Hohhoijaa.
Niin ja se vastaus. Täällä meininkiin kuuluu, että vaikka taustoilla on kaikenlaisia häärääjiä ilmeisesti ihan kiva määrä, niin pelaajiakin osallistetaan tekemään paljon kaikkea. Niinpä nekin valittiin perjantaina. Kaikkea ei Miskan kanssa ymmärretty, mutta on musalistan tekoa, jotain valokuvaukseen liittyvää, vapaaehtoisten T-paitojen pesua, nettisivuvastaavaa, sakkokenraalia, mainoskylteistä vastaavaa, urheilukaupan yhteyshenkilöä, toimitsijavastaavaa, maalikoostehenkilöä (tai pitäisi olla, mutta varmaan nukkuu kun ekan pelin highlightseja ei näy eikä kuulu) jne. Ja Miskan ja mun homma on hakea joka peliin pelaajien erätaukoevääksi kaupasta viinirypäleitä, omenoita, myslipatukoita ja banaaneja.
Derby TV Eiche Hornia vastaan lauantaina 24.9.2016
Vastassa meille kaikille niin rakas paikallisvastustajamme TV Eiche Horn Bremenin kirkonkylätä ja me tullaan landelta Lilienthalista. Meidän kämpältä tuonne oli tosi lyhyt matka, eli vieraspeli kotona.
Halli oli pieni ja katsomoina vain sivuilla olevia penkkejä. Meidän jätkät puhui, että on pienin halli ikinä ja sitä varten oli edellinen viikko treenattu normaalia kapeammalla kentällä. Ei se nyt niin pieni edes ollut. Samanlaisia on Suomi täynnä.
Kaveri oli noussut Bundesliigaan täksi kaudeksi kolmen? 2. Bundesliigakauden jälkeen. En tiedä ovatko joukkueet aiemmin edes pääsarjatasolla kohdanneet. Pelaajat kuitenkin tuntevat toisensa todella hyvin, sillä useampi on pelannut molemmissa. Sähköä olikin ilmassa ja vastustajan sotahuudot alkoivat jo pukukoppikäytävällä, jatkuen alkulämpöjen yli aina ottelun alkuun saakka. Tämäkin lähti lainattua termiä käyttäen pahasti "vanttuusta", mutta tykkään joka tapauksessa meiningistä kyllä kovasti.
Itsekin muuten luulin tuntevani yhden vastustajan, sillä se näytti ihan TPS ikoni Tomi Kalliolta. Ehkä on Eiche Hornin ikoni. Teki yhden maalin, mutta oli hidas ja lihava.
Kauden ensimmäinen peli mentiin kahden kentän peluutuksella, mutta tähän lähdettiin kolmella viisikolla. Varmaan siksi, että ylimielisesti tiedettiin olevamme parempia ja haluttiin käyttää mahdollisuus peluuttaa kaikkia.
Jaska oli laitettu 2. kentän pakiksi ja hyvinhän se menikin, sillä ekassa erässä tein vain 2 sellaista virhettä, joiden jälkeen omissa kolisi. Toisessa erässä vähän parempaan suuntaan ja saatiin kirjautettua ekat tilastomerkinnät Suomen pojille. Hyökkäävä pakki olikin vastustajan päässä tarjoilemassa leivosta Grönvallille, joten Miska pääsi tälläämään avausmaalinsa ihan yläminttuun.
Ei kiinnostanut pätkääkään jäädä huonommaksi, joten kolmannen erän lopulla lähdin alivoimalla mukaan yltiöpäiseen vastahyökkäykseen ja ammuin vastustajan jaloista johonkin. Joojoo, maaliin tietysti meni ja voitettiin lopulta 5-9. Katsoin muuten sanakirjasta että Horn on torvi tai sarvi. Sarvi kuulostaa kyllä paremmalta. Ehkä ne kutsuu mua jo sarvenmurskaaja-Jaskaksi kylillä.
Niin ja vielä niistä banaaneista. Ainakin ekalla kerralla osattiin hoitaa homma ja saadaan kai kuittia vastaan hilutkin takaisin. Mutta eihän se siltikään ihan lapaan mennyt kun tähän lauantain peliin oli joku ennen hommaa hoitanut tuonut samat tuotteet myös. Eikä onnistunut, että ois vedetty säästetty ostokset sunnuntain peliin, koska oli otettu niitä molempia pelejä varten. Ois tehny mieli huutaa, että JETZT SIND WIR BANANABOYS ! Ei vaan tiedetty että kenelle ois huudettu.
Sunnuntain suomalaiskoitos TV Lilienthal - MFBC Löwen Leipzig
Leipzig on ennakolta myös sarjan kärkikastia ja menestynyt viime vuotta lukuunottamatta yleensä hyvin. Joukkueen tehoista on pitkälti vastannut taas vähemmän yllättäen hyökkäyspään suomalaisosasto, johon kuuluvat Atte Ronkainen, Jussi Talikka ja Henrik Koivistoinen. Lappeenrannasta tulee ainakin osa ukkeleista tai sovitaan, että kaikki. PoNoVon miehiä ovat ja varmaan on tullut vuosien saatossa kohdattua usein aiemminkin. Nämä faktat tipauttelen aina itsevarmuudella, mutta ihan hiiren verran suosittelen lähdekritiikkiä lukijoille.
Valmistauduimme peliin ammattimaisesti, kaiken ennakolta hyvin suunnitellen. Itse heräsin mukamas ajoissa, mutta näpersin jotain joutavaa ihan suotta. Miska ei herännyt edes mukamas ajoissa, vaan vasta kun herätin ja kerroin että reilun tunnin päästä pitää olla hallilla. Meillä kotipeleissä kokoontuminen on jo 2h 15min ennen pelin alkua, kun porukalla on niitä kaikkia järjestelyjä paikan päällä. Sitten siellä odotellaan ja ihmetellään kun on ihan liikaa aikaa.
Yleensä "joku" aina hakee meidät ja päästään kyydillä Bremenistä Lilienthaliin. Ja yleensä aika myöhään muistetaan miettiä, että millä mennään. Autolla kestää ehkä 20 min, mutta Tramilla (ratikka/spora/raitiovaunu) melkein tunnin, kun pitää vaihtaa välillä tai kävellä 1,5km oikean linjan varteen.
Nyt oli siis kivasti aikaa, kun kaikki mahdolliset kuskit olivat jo perillä. Ja ennen peliä meillä molemmilla on tapana syödä jotain. Ja jääkaappi oli tyhjä ja Saksassa muuten kaikki kaupat kiinni sunnuntaisin. Pakasteesta löytyi pizzaa, joka on kyllä oikeiden urheilijoiden evästä ennen matsia. Mietittiin, että kun syödään lätyt ja pyydetään jotakin tilaamaan taksi meille, niin myöhästytään ehkä vähän, mutta ei pahasti. Taksilla on vielä tyylikästäkin kulkea, kun annetaan kuva että ollaan rahakkailla sopimuksilla täällä.
Suunnitelma toimi ihan kivasti, mutta kun oltiin jo lähes perillä, niin funtsittiin että hallilla on aina liikaa aikaa. Niinpä päätettiin tehdä U-käännös ja käydä hakemassa koitosta varten vielä Miskalle pelikengät mukaan. Oltiin vaan puoli tuntia myöhässä, mutta siltikin aikaa oli ihmettelyynkin. Sakkoja varmaan tulee, mutta pitoa löytyy. Taksikin maksoi vain 50€.
Itse pelistäkin jotain:
Oli palattu taas kahden kentän systeemiin, koska vastustaja oli ennakolta selkeästi edellistä parempi. Jaskalle löydetty paikka jälleen 2. kentän hyökkääjänä ja Miska jätetty puremaan tuppea. Pääsi kyllä pelille mukaan 2. erässä Ollin loukattua itseään vähän.
Lähes koko pelin ajan juoni meni niin, että kaveri teki maalin, jonka jälkeen noustiin useamman kerran rinnalle ja lopulta komiasti jatko-ajalla voittoon. Statistiikasta näette tärkeimmät jutut, mitä pelissä tapahtui.
TV Lilienthal - MFBC Löwen Leipzig statistiikka tästä
Paitsi että meidän 4-5 kavennuksessa tarjoilin YV:llä todella maukkaan passin Niklas Brökerille (4+0 muuten eikä silti illan tehokkain) takatolpille, 5-6 naulasin millintarkalla napautuksella tolpan kautta takayläseen ylivoimalla, 7-7 tasoituksessa en tiennyt miten harjoiteltu YV-kuvio kuuluu pelata, joten hetken pähkäilin ja päätin täräyttää terveiset luultavasti uran ensimmäisellä lämärimaalilla alakulmaan ja jatkoajalla puttasin maalin edustalta vielä sen meidän voitto-osuman, vaikka tilastot toisinpäin näyttävätkin. Näinpä kävin vielä huvikseni pokkaamassa man of the match awardin ja sen kunniaksi matkaan laitettiin toimintaa seuraavaan peliin saakka vahtimaan vielä joukkueen maskotti Wölfie, joka palkitun pelaajan kaverina aina hengailee.
Ja vielä tuohon alun juttuun sen verran, että kun joukkue asetti itse niin väsyneitä tavoitteita, niin laitetaan henkilökohtaiseksi motivaattoriksi vielä tavoite voittaa Joel Pohjanpalo tällä kaudella Bundesliigamaaleissa.
Mutta ei nämä henkilökohtaiset jutut tosiaan mulle ikinä ole mitään merkannut, vaan joukkueena pärjääminen ja sen myötä tuleva hyvä fiilis on se juttu. Tällä hetkellä kolmesta pelistä on napattu 7 pinnaa 9:stä mahdollisesta ja ollaan sarjassa toisena. Se on ihan kiva se.
Bis Später!
- Jaska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti