En oikein tiedä edes tiedä että kenen luettavaksi tämä on tarkoitettu, kun kavereilta (mulla on niitäkin) on tullut painetta tähän ja sen lisäksi myös PHSB:n sivuille on salibandyjuttuja pyydetty. Sormet kun saattavat näpytellä tekstiä vähän muistakin aiheista, niin katotaan sopiiko samat jutut molempiin tarkoituksiin. Jos ei sovi mihinkään, niin HUVIKSEEN kirjoittelen vaikka sitten itselleni. Tai ainakin yritän skarpata sen verran, että ainakin satunnaisesti saisi jotain tekstejä rustattua.
Mutta ensin hieman taustaa tästä
En edes muista milloin ensimmäisen kerran välähti mielessä, että ulkomaille olisi leppoista lähteä kurkkaamaan miltä pelijutut näyttävät. Reikäpallon lisäksi vielä suurempi juttu olisi heittäytyminen johonkin ihan uuteen, pois tutusta ja turvallisesta .
Juttu oli pitkään sellaista jossittelua ja omien ajatusten pyörittelyä ilman mitään tekoja. Vasta heinäkuussa kesäloman viimeisellä viikolla tuli lopulta sellainen fiilis, että nyt on kyllä pakko tehdä jotain asian suhteen, jotta ei olisi ihan tyhjänpuhuja, eikä tarvisi vanhana ukkona jossitella että miksi ei tullut koskaan lähdettyä. Niinpä lähdin vähän selvittelemään kuinka hommassa pääsisi eteenpäin.
Kaverin kaverilta tiedustelin, että olisiko heidän saksalaisessa jengissään vielä tilaa, mutta joko ajankohta oli liian myöhäinen tai pelaajan status ei ihan riittävän seksikäs. Tämän jälkeen yleinen konsultointipuhelu Sveitsin suosituimmalle Palokkalaiselle, nykyiselle Welho-käskyttäjä Neula-Kainulaiselle, jonka kautta löytyikin Sveitsin 2. divarista porukka joka oli kiinnostunut. Homma vähän tyssähti kuitenkin jotenkin ja jäi ympäripyöreiden whatsap-viestien lähettelyksi. Niin, eikä se ollut liigaa, eikä myöskään 6. divaria, jotka nimenomaan sarjatasoista oli kokematta.
Samaan aikaan oli tiedusteluja isketty useampaankin Saksan Bundesliigajoukkueeseen, joista suurin (ainoa) kiinnostus tuli TV Lilienthalilta. Tai alkuun oikeastaan vaan seuraa 2,5 vuotta edustaneelta moottoriturpa Siljamon Mirolta, joka samantien oksensi kaiken mahdollisen ja mahdottoman infopaketin tiedokseni.
Pieni haaste oli se, että seura halusi mut käymään viikon mittaisilla Try Outeilla paikan päällä. Olin ensin että hei camoon, kyllähän te nyt tiiätte että oon maailmanluokan pelaaja. Tai jos ette tiiä, niin kattokaa vaikka jotain highlighseja Youtubesta. Eipä onnistunut selittelyt, joten eteen tuli asian esittäminen työnantajalleni ja itselleni erittäin rakkaalle ja tärkeälle PHSB:lle.
Sillä hetkellä asian kertominen oli muuten ihan äärimmäisen kuumottava juttu, kun en yhtään osannut ennustaa millainen vastaanotto sille olisi. Todella positiivisena yllätyksenä sain kuitenkin vastaan pelkkää kannustusta siihen, että kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan miltä reissussa näyttää.
Elokuun alkupuolella siis viikon visiitti Bremeniin/Lilienthaliin treenaamaan joukkueen kanssa. Viikonloppuun osui vielä sopivasti lauantain ja sunnuntain kestänyt harjoitusleiri, joten tapahtumia joukkueen kanssa riitti mukavan paljon. Jo reissun aikana valmennukselta tuli viesti, että haluavat minut mukaan joukkueeseen. Niinpä jo reissun aikana funtsin, että nopeat päätökset on mun juttu ja niinpä raapaistiin heti nimet kansainväliseen siirtopaperiin. Siirron kirjoittamista helpottaa muuten jonkin verran jos on itse varustettu vanhan seuran nimenkirjoitusoikeuksilla.
Onnistuneen reissun jälkeen takaisin Suomeen, jossa kuukauden verran valmisteluja lähtöä varten. Tai no oikeastaan töissä oli niin kiire alkavan kauden kaikkien juoksevien asioiden kanssa, että ne valmistelut tehtiin aika vasurilla. En oikein suosittele taktiikaksi sellaista, että jossain välissä kun satut muistamaan, irtisanot vuokrasopimuksen, parin päivän päästä jonkun vakuutuksen, viikon kuluttua siitä lehtitilauksen ja viimeisenä päivänä 5 minuuttia ennen liikkeen sulkeutumista haet uuden SIM-kortin jotta saat puhelimen jotenkin toimimaan.
Lähtö ja saapuminen perille
Perjantaina 16.9. klo 5.40 herätys KOTONA, kahvit naamariin ja Mersun nokka kohti Tamperetta, josta Ryanair lentää ainakin toistaiseksi suoraan Bremeniin. Mersu on muuten muutaman viikon ajan alkanut kiukutella käynnistettäessä. Uskon syyn olevan mustasukkaisuus siitä, että valmistelin lähtöä hänen kotiseuduilleen ilman häntä.
Tampere-Pirkkalan kentällä tapasinkin jo ensimmäistä kertaa tulevan kämppikseni Grönwallin Miskan (KGB Agents, Jokerit, Tiikerit), jonka kanssa todettiin, että oli molemmat ymmärretty samana aamuna tulleet viestit niin, että kyllä siellä perillä joku on lentokentällä vastassa ja kuskaa meidät meidän kämpälle.
Ja hommahan sujui ilman ongelmia kun vastassa olivat ihan huikea, reilu 50v joukkueenjohtaja Gynther, joka tykkää käydä reivaamassa klubeilla, joukkueen tähtipelaaja ja maajoukkuemies Janos ja veskari Nils. Niin ja täsmennetään vielä, että ei tuo kämppäasia ihan täysin hanskassa vielä ole, sillä Nilsin järkkäämä majoitus on vaan kahden ensimmäisen viikon ajalle, jolloin hänen kämpiksensä ovat jollain lomareissulla. Mut ei tässä jaksa mihinkään stressaamiseen hukata liikoja aikoja. Posin kautta, niin tommoset sivuseikat järkkääntyy kyllä.
Illan treenejä odotellessa käytiin jeesaamassa Brökerin veljeksiä Janosia ja Niklasta niitten muutossa. Kulttuurishokki ei ainakaan päässyt kovin pahasti iskemään kun olihan siitä ihan jopa päivän verran aikaan kun omia kamoja oli muuttanut ja kämpän tyhjentänyt.
Ekat treenit
Perjantain treenit nyt itelle ei mitään kovin erikoista olleet, kun vasta kk aiemmin oli jo menoon ja kaikkiin jätkiin tutustunut. Treenien peruskaava ei täällä tähän mennessä ole mitenkään ihan radikaalisti eronnut kun verrataan Suomeen ja niihin joukkueisiin missä on ollut mukana, mutta jotain perusjuttuja tehdään vähän kyllä junnumaisesti yksinkertaistettuina karvalakkiversioina. Harjoitusten sisäistäminen on siis kyllä kaikkein pienin elämään liittyvä haaste täällä.
Treenien peliosuutta varten 1. ja 2. kentät oli muodostettu vanhojen koostumusten perusteella ja uudet pojat pohjoisesta laitettu jämäkategoriaan, jossa yhteensä 7 pelaajaa pyöritti vaihtoja niin että 5 on kentällä ja loput huilaa. Tai niin me Miskan kanssa ainakin ajateltiin, mutta kun koitettiin parille junnulle huikata, että menkää kentälle, niin kentältä vaihtoon tulleet huuteli aina meidät vaan kehiin, niin lopultahan ne pari junnua ei pelannut treenien peliosuudessa ollenkaan. :D
TV Lilienthal - Red Devils Wernigerode la 17.9.
Sarjakausi starttasi siis heti lauantaina ja vastustajaksi saapui Wernigerode, joka on ilmeisesti useamman vuoden ollut mukana kärkikahinoissa. Puheiden mukaan ollaan kuitenkin nyt jonkunlainen peikko heille, sillä eivät ole voittaneet Lilienthalia todella pitkään aikaan. Faktat nyt ihan hatusta heitettyjä, mutta olikohan 5 edellistä ainakin päättynyt meidän voittoon.
Vastustajan avainmiehet, toisin kuin Lilienthalilla, olivat suomalaisia. Partasuu Juha-Pekka Kuittinen, joka on tainnut jo useamman vuoden vaikuttaa joukkueessa, yritti joka paikasta hakea passeja 160 senttiselle Eemeli Kyllöselle. Molemmat napauttivat osumat mieheen. Red Devilsin ylivoimaisesti paras pelaaja löytyi kuitenkin tolppien välistä. Vielä viime kaudella Viikinkejä edustaneen Kristian Krogiuksen täytyy kyllä olla varmasti koko sarjan paras veskari, sillä sen verran älyttömiä koppeja mies nappaili. Jos ei ole, niin entistä hienompi homma vaan, olenpahan päässyt hienoon sarjaan jossa kaikki lehmänhönkäykset eivät uppoa nuottaan.
Saksassa on joukkueilla ilmeisesti tapana pelata aika paljon vaan kahdella kentällä. Johtuukohan sitten siitä, että kolmannessa kentässä taso tipahtaa kaikilla melko paljon. Vielä ei omaa kokemusta isompiin johtopäätöksiin ole, mutta näin olen kuullut. Joka tapauksessa varmaan tästä johtuu että pelitapa on aika passiivinen ja karvaus todella matala. Tämäkin johtopäätös lauantain pelin ja omien treenien perusteella. Kuitenkin se on aika koomistakin, kun meininki on tosi urheilullinen, alkulämpät ja loppuverkat vedetään tosi tunnollisesti ja äijätkin on ihan hyvässä kunnossa ja sitten taktiikka on lähteä kyykkimään, missään ei anneta painetta pallolliselle, eikä kontaktitilanteita siksi oikein edes synny.
Ottelun puolessa välissä oltiin vielä 1-3 takana, mutta tämän jälkeen päästettiin Jaska irti ja omassa mielikuvitusmaailmassani kuvittelen, että tällä olisi ollut joku suurempikin vaikutus ottelun kulkuun, koska olen omasta mielestäni tosi hyvä. No joka tapauksessa meidän Niklas Bröker iski tärkeän pukukoppimaalin joku 10s ennen 2. erän loppua.
Kolmas erä oli meidän hallintaa ja kaverin roikkupalloa. Hienoa oli nähdä, että meidän viime kaudella yllättyshopeaa voittanut joukkue on varustettu hienolla itseluottamuksella, eikä minkäänlaista hätää tai negailua ollut ilmassa vaikka oltiin takana. Niinpä lopulta vikalla minuutilla tasoihin Niklaksen toisella osumalla ja sen vielä lopussa hankittiin kaverille jäähy. Varsinaisella ei vielä ehditty, mutta jatkoaika päästiin aloittamaan YV:llä ja puolen minuutin jälkeen Mark-Oliver Bothe eli Olli napautti meille 4-3 kotivoiton. Saksassa sarjapisteet menee jääkiakon tapaan, eli meille plakkariin 2 sarjapinnaa ja kaverille 1.
Muita huomioita:
- Meidän jengin maskotti Susipuvussa. Jos oikein näin niin taisi olla rouva, joka on joukkueen urheilupsykologi tai joku mental coach.
- Wölfe AUUUUUH! -huudot jota vedettiin ringissä ennen pelin alkua, joka erän aluksi ja tietysti myös jokaisen maalin jälkeen.
Kyllä tämä teksti joskus loppuu
Tiedän kyllä, karkasi "aika" pitkäksi, mutta on tässä muutama juttu tapahtunutkin lähiaikoina.
Normaalisti olen aika paska DJ, mutta seuraava biisi osuu kyllä just kohilleen. Jos joku vanhoista pelikavereista on jaksanut tänne asti lukea niin tietää kyllä.
https://www.youtube.com/watch?v=D6vlc_gqbQM
Melkoinen turistifiilis on lähes koko ajan päällä, mut hyvin voidaan ja hengissä ollaan, eli eiköhän nää asiat ala tästä pikkuhiljaa selkenemään. Sen voin kuitenkin jo nyt sanoa, että kaikissa kohtaamisissa, missä oon ollut mukana, erittäin heikolla paikallisen kielen osaamisella varustettua maahanmuuttajaa on kohdeltu kyllä äärimmäisen ystävällisesti ja auttavaisesti. Suosittelen kaikkia toimimaan samoin!
Bis später!
- Jaakko
Lisää juttuja odotellessa
VastaaPoista