Kolmen kuukauden tapahtumat aus Deutschland - siitäs saatte

Kiukutteluosuus

Guten Tag ja joojoo, eipä ole ollut tällä pojalla paukkuja kirjoitella tänne ollenkaan. Alkuvaiheessa mietinkin, että kuinkakohan pitkään juttuja jaksaa raapustella ja nyt voi todeta että tämänhän arvasin menevän just näin. Tai kerran oli jo lähellä, sillä tätä tekstiä täydennetään koneelta löytyneeseen tiedostoon ”Blogiteksti 4.11.2016”.

Näiden vanhojen juttujen julkaiseminen tuntuu kyllä todella hölmöltä, mutta tuo adjektiivi kun ei kovin kauaksi mene kirjoittajastakaan, niin annetaan mennä. Eikä ole myöskään kovin helppoa tehdä samalla lukijoiden mielenkiintoja kivasti kutittelevaa yhteenvetoa noin pitkältä ajalta ja kertoa silti kaikki oleellinen informaatio.

Joulun aikana Suomessa piipahdettuani jouduin kuitenkin nämä kaikki samat asiat kertomaan jokaiselle tutulle, joten tämän jälkeen voi iskeä linkin eteen ja sanoa että lue tosta. Suurin osa läheisistä nämä kuulumiset tietävätkin, joten lukemisen voikin halutessaan lopettaa esimerkiksi tähän.

Suomalaiseen tyyliin tuli siis dissattua kirjoitus jo valmiiksi, eikä tästä mitään hauskaa hassuttelua tulekaan. Eikä välttämättä tule tekstiä tämän jälkeen jatkossakaan. Ja mistä mä nyt tähän mitään kuvia väriksi keksin. En mä mikään taiteilija tai valokuvaaja oo. Kirjoita ite prkl!

Ja vielä vähän seliseliä, että miksi hiljaisuus. No alkuunhan oltiin kolme viikkoa ihan joutomiehiä ja päivän suurin ponnistelu oli yrittää jaksaa kävellä kauppaan. Tämän jälkeen ei olla enää oltukaan, sillä kyllä aikuisen miehen pitää töissä käydä. Ja saksalaiset tykkää tehdä niitä töitä aika paljon. Myöhemmin tulee tästä jotain lisääkin, sillä enhän mä niin pönttö ole että tuota aiemmin kirjoittamaa juttua deletoisin.

”Asiaan...”

Viimeiset tarinat on siis tullut kirjoitettua tasan kolme kuukautta sitten, jolloin edessä olivat Euro Floorball Cup-pelit Weissenfelsissa. EFC meni joukkueen tavoitteiden mukaisesti, sillä yksi peli, eli sijoitusmatsi venäläisiä vastaan, onnistuttiin voittamaan. Tavoite oli kuitenkin naurettava ja oikeasti meni ihan vihkoon, sillä ekassa pelissä otettiin tukkapöllyä norjalaiselta IBK Tunetilta ja välieräpaikka meni aikalailla jo siinä. Toiseen peliin olisi vaadittu murskavoitto virolaisesta SK Link/Sakusta, mutta eipä ollut lähelläkään ja hävittiin pilkuilla.

Vanhoista jutuista ei jaksa enempää jauhaa, kuin että tärkeimpänä tietysti oman rallienglannin osaamisen esittely (ottelun PARHAIMPIEN pelaajien) haastattelussa pelin jälkeen, hatullinen Moskovan Spartakin verkkoon (ootko ite tehny?) ja ruutuaika hallin screenillä mitalipelien erätauoilla (nukuin katsomossa).

Kämppä

Ensimmäiset 5 viikkoa pyörittiin joukkuekavereiden nurkissa, ennen kuin oma pesä löytyi maailman laidalta Lilienthalin takaa. Asunto on joukkuekaveri Tjardin tyttöystävän perheen omakotitalosta erillään oleva vanha osa. Tilaa on kuitenkin 90 neliötä ja kaikki kalusteet oli valmiina, joten on ollut erittäin toimiva ratkaisu Grönvall-Åkman kaksikolle.

Kämpästä pääsee myös sisäkautta Ehlersin perheen kotiin ja puolueettomana vyöhykkeenä näiden välissä on Partyraum. Huone on isäntä Hartmutin valtakunta, jossa on iso baaritiski loppumattomalla jääkaapilla ja saksaksi dubatut Bond-leffat pyörivät ympäri vuoden. Pari kertaa on käyty ja huomattu, että terveyden edistämiseksi ei joka ilta kannata piipahtaa. Samassa tilassa vietettiin muuten juuri eilen meiän Lenan (eli perheen tytär) 18v juhlia. Kai nyt menin kun nuoriso tuli koputtelemaan oveen ja pakottivat mukaan.

Vielä asunnon keskeisestä sijainnista sen verran, että keittiön ikkunasta näkyvällä pellolla käyskenteli ainakin vielä aiemmin syksyllä lampaita ja hevosia, mutta lienevät menneen talviunille kun ei niitä ole hetkeen näkynyt.

Varastomies Åkman

Kun reissun ensimmäisten viikkojen ajan vuorokausirytmi oli sellainen, että ylös tuli pompattua jo puolenpäivän aikoihin, on herätys nykyään tavallisesti 5.45. Hetken ajan marras-joulukuussa heräiltiin vielä tuntia aiemmin ja painettiin leppoisasti 3 viikkoa 10 tuntista työpäivää ennen kun joku valitti johonkin ja homma palasi normaaliksi. En ollut minä kun en olisi tiennyt kelle olisin kertonut ja vaikka olisin tiennyt niin en olisi osannut kertoa.

Töissä toimenkuvana pahvilaatikoiden lastaus lavoille ja niiden kuljetus pumppukärryillä liukuhihnalle. Niin ja ei tosiaan ole noin helppoa, vaan pitää siinä välissä osata lukea, että mistä tuotteesta on kyse ja paljonko laitetaan. Tuotteet on pitkälti tämän kategorian materiaalia:

Toivottavasti työt eivät tule kotiin

Kovin syvällisiä small talk keskusteluja ei edelleenkään kovin monen kanssa tule töissä vaihdettua, sillä muiden suomenkielentaito on pöyristyttävän heikko (vittu, perkele ja pakkausvirhe). Ei ehkä vuosikymmeniä tuota hommaa jaksaisi, mutta mielessä on kuitenkin se miksi täällä ollaan, joten hyvin on pärjätty. Ja onhan se hieno tunne, kun työ ei aiheuta juuri minkäänlaista stressiä ja kun päivä on ohi, niin ei paljoa kiinnosta sitä enää ajatella. Koen kyllä, että musta on siellä työnantajalle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Ja siis näiden ylitöiden sykkiminen sopi itselleni sikäli erittäin hyvin, että ylityötunneilla pystyi nappaamaan arkeen erittäin tärkeän irtioton MM-kisareissulle Riikaan ja joulun aikaa Suomessa pystyi pidentämään. Riian reissusta nyt ei sen enempää kuin että sielläkään ei saanut olla medialta rauhassa, vaan primetime aikaan lauantaiaamuna klo 9 alkanutta Saksa – Viro peliä katsellessani joku Floorball Deutschlandin heppu tuli tekemään haastattelua. En sitä ole kyllä netistä löytänyt, mutta varmaan fanitti vaan niin kovasti, ettei koskaan saanut kirjoitettua puhtaaksi. Niin ja äiti, Suomi voitti maailmanmestaruuden.

Riiassa törmäsin myös kulttipelaajan maineen saaneeseen Latvian maajoukkueen tähtipelaajaan, leukamieheen eli Mr. Blindsiin. Hänellä on myös kaksoisveli, joten ei nyt kyllä pysty sanomaan että onko kyseessä maalivahti Andis vai romuluinen hyökkääjä Atis. Hiton kova ukko kuitenkin ja oli selvästi liikuttunut kun suostuin kuvaan hänen kanssaan.

Ja joo onhan me itekkin pelattu

Yksittäisistä peleistä on aika paha laittaa jälkikäteen kovin tarkkoja speksejä. Sarjassa ollaan toisena vain 2 pinnaa sarjakärki Weissenfelsia perässä ja seuraava taitaa tulla jossain 4 pinnan päässä meistä. Niin ja yleensä olen ollut tehokas, mutta ikävästi niistä ei juuri todistusaineistoja ole, sillä viime kaudella maalikoosteita tehnyt heppu ei niitä enää tee. Miska ottaa hommasta ehkä kopin jatkossa, mutta voi hyvin mennä toiset 3kk ennen kun tämä tapahtuu.

Ainoat pelit jotka muistuvat hätäisesti mieleen ovat olleet tasapäisiä vääntöjä kovatasoisessa Saksan cupissa kakkos- ja kolmostasolla pelaavia jengejä vastaan. Kolmesta vieraspelistä on poistuttu ilosta hyppien 0-14, 3-32 ja 0-20 voittojen jälkeen.

Vaikka Bundesliigapelit ovat olleet ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta sellaisia, että vastustaja on antanut ihan kivan vastuksen, niin näissä tasoa voisi oikeasti verrata siihen että otettaisiin joltakin työpaikkavuorolta pois muutama tähtipelaaja (koska olisivat liian hyviä) ja laitettaisiin tilalle sähköpyörätuolisalibandyn T-stick pelaaja ja lammas ja hevonen tuosta meidän pellolta.

T-Stick pelaaja

Tuloksellisesti on mennyt siis tosi hyvin, mutta muuten etenkin nyt viimeisten pelien kieppeillä on jouduttu treenaamaan luvattoman paljon ilman koutseja, joilla on ilmeisesti aika pahoja työreissuja molemmilla. Tähän kun liittää sen, että jossain vaiheessa syksyllä kirjoittelin lähes tämän postauksen pituisesti palautetta miten harjoituksia voitaisiin kehittää, niin tuloksena oli se että Jaskahan siellä veti muistaakseni 7 perättäiset harjoitukset joukkueelle. Tavallaan turha kirjoittaa, mutta antaa nyt mennä että eihän täällä niin hyviä treenejä ole aiemmin ollut.

Kevätkauteen on itellä ainakin tosi luottavainen fiilis, etenkin kun vielä viime metreillä napattiin siirtomarkkinoilta iso kala, eli viiksekäs iisalmelais-helsinkiläinen ja välissä Jyväskylän pelikentillä ihastuttanut herrasmies Mähösen Antti, eli tuttavallisemmin Siima Leikkuri.

Viikon verran menoa jo tutkailemassa käynyt herra kävi laittamassa paikallisen Tinderin sekaisin kertomalla olevansa supermarketissa asuva Bratwursti ja kyselemällä naishenkilöiden äitien kuulantyöntötuloksia. Varmaan vähän lisää väriä saadaan elämään, kun tänne samaan kämppään Antti muuttaa tietysti. Ja täsmennetään vielä tuota ”iso kala” termiä niin, että jos olisi kala niin olisi iso, mutta muuten kyllä aika kevytrakenteinen ukko.

Muuta

Suuri osa ajastahan on mennyt siis normaalisti välillä kämppä-työpaikka-halli, mutta välissä on kuitenkin ehditty käydä esimerkiksi muutama futispeli kurkkaamassa. Tsämppäripelin Leverkusen – Tottenham joukkueet palkitsivat noin neljä tuntia suuntaansa reissanneet matkaajat nyhertämällä onnettoman 0-0 tuloksen.

Bundesliigan Él Clasicossa Werder Bremen – Ingolstad nautittiin kuitenkin jo kotijoukkueen 2-1 voitosta.

Mise ja Jaska - Grünweissin miehiä jo vuodesta 2016

Ja vielä loppuun pari nopeasti mieleen tulevaa juttua, jotka eivät ole kovin hyödyllisiä Saksassa:

• Lilienthalissa asuvaksi henkilöksi ilmoittautuminen paikallisessa toimistossa ja henkilöllisyyden todistaminen kämppäkaverin passilla. Menee helpommin ja vähemmillä kysymyksillä jos operoi omallaan.
• Rehottavaa haivenparran ajaminen vaiheittain siten, että väliaikaisesti kämppikselle hassutellakseen jättää vain viikset, jotka mustuttavat erään toisen maailmansodan valtionjohtajan mallia. Siinähän voi käydä vaikka niin, että frendin kotiinpaluuta ennen ovikelloa soittaa suihkuremontista kertova vuokraemäntä tyttärensä kanssa.

Ja loppuun tärkein kaikista. Kun oot Essi ainoa joka tän on jaksanut lukea tänne asti, niin tähän on hyvä laittaa kuva Bremenin Freimarkteilta maailman huikeimmasta mimmistä ja musta.